OK?

Ehdottomasti päivän hauskin poliittinen uutinen: Paavo Väyrynenlähtee keskustan puheenjohtajakilpaan, ja voi siis nousta pääministeriksi. Siinäpä vasta näkemystä ja kokemusta maan johtoon!

Voin jo kuvitella ihmisten tuhisevan illalla televisioiden ääressä, että voi jumalauta nyt oikeesti, eikö se ikinä lopeta. Varsinkin siinä vaiheessa kun Väyrynen kajauttaa tiedotustilaisuudessaan Hesarin mukaan:

“Väryseltä, 63, kysyttiin myös, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. “En koskaan”, Väyrynen vastasi.”

Väyrystä kannattaa pääministeriksi Facebookissa jo 95 henkeä ja määrä senkun kasvaa koko ajan!

(tämä blogi tässä osoitteessa siirtyy jossain vaiheessa ajasta iäisyyteen, jahka saan pystytettyä uuden viima.net/xx -osoitteeseen. Tosin en ajatellut sen olevan tuo xx, mutta eipä tuokaan olisi hassumpi, oikeastaan. Ilmoitan täällä kun ilmoitettavaa on.)

Olen taas unohtanut, miksi blogataan, mutta nyt muistin: tämähän on mainio tapa haukkua puolijulkisesti kaikkia ärsyttäviä asioita! Nyt haukun.

Ensinnäkin, katsoin puolivahingossa A-studiota, jossa keskusteltiin kauppojen sunnuntaiaukiolosta. Ohjelmassa Harri Jaskari lässytti muille ihan kuin se olisi puhunut jollekin vauvoille. “Kyllähän kulutajat haluavat että kaupat ovat auki sunnuntaisin, sehän on kaikkien etu. Jos pienyrittäjä ei halua pitää kauppaa auki niin ei ole pakko, lässynlässyn”. Äskeisellä Jaskari taisi vastata toimittajan kysymykseen siitä, että sunnuntaisinhan pitää maksaa tuplapalkkaa mikä lisää palkkakuluja ja siirtyy ennen pitkää tuotteiden hintoihin. Eli lässytti aiheen vierestä. Vauvatyylinen lässyttäminen on joskus käsittämättömän rasittavaa. Tiedän sen, koska osaan itse tarvittaessa lässyttää hermostumatta pitkään ja typeriä, mikä hermostuttaa kuuntelemaan joutuvan.

Jaskarin lässytysohjelman perään tuli vielä se ohjelma, jossa vaimot lähtevät viikoksi pois ja kylän miehet joutuvat pärjäämään ihan itsekseen. En tiedä kumpi tuossa ohjelmassa on typerämpää: osallistujien partiarkaalinen, sukupuolitettu idioottimaisuus vai koko ohjelma itsessään, sen takiahan joku itseään ruokkimaan kykenemätön, täysavuton mutta varmaan miehekäs mies joutui johonkin sairaalaan.

Ja sitten vielä tänään Tampereelta 17:37 lähtevällä lähijunalla reissaamiseni oli sekin kärsimystä: juna lähti vasta kello 18:00, koska se tuli Helsingistä myöhässä asetinlaitevian vuoksi. No, ei haitannut, ei tässä nyt niin kiirettä ollut ja tiesin, että juna kirii helposti vartin aikataulustaan kiinni kun edessäkään ei ole mitään junaa, joka hidastaisi. Paitsi että ei kirinytkään, koska kuljettajana oli joku hipsukkatorvelo, joka ei viitsinyt ajaa maksiminopeutta, ja asemia lähestyttäessä lasketella körötteli vapaalla energian säästämiseksi. Riihimäellä aikataulua olisi taas voitu kiriä kun siellä normaalisti tönötetään 7 minuuttia paikallaan. Mutta eipä tietenkään kiritty sielläkään kun jostain syystä vain kuljettaja ei vaivautunut saamaan junaa nopeammin eteenpäin. Krääääh. Lopulta Helsingissä oltiin sitten kello 19:57, 16 minuuttia myöhässä.

Lisäksi tämä blogi ottaa päähän: Suncomet hukkaa jostain syystä ärsyttävän usein tämän aladomainosoitteen eikä lataa tätä ollenkaan. Vaihtaisin nämä tyhjänpäiväiset jaaritukset Bloggeriin, mutta en saa tätä blogia siirrettyä sinne koska Blogger ei suostu lataamaan tätä. Kräääh.

Ja tämä ärsyttää kanssa: Naiskansanedustaja. Naisautoilija. Nais sitä ja nais tätä, helvetti. Onneksi opiskelen tässä periodissa naistutkimuksen perusteita. Niillä luennoilla voi sielunsa silmin nähdä, kuinka typerien sovinistiäijien korvista savu nousisi jos olisivat paikan päällä. Ehkä saankin vielä jonkun korvista savun nousemaan lässyttämällä sille vauvapuheella feministisestä teoriasta.

Kännykkäni kriittisin näppäin päätti sanoa sopimuksensa irti tiistaina. Ei tietysti pitäisi olla kovinkaan suuri yllätys, että taskussa pidettävästä puhelimesta hajoaa se ainoa näppäin, joka on selvästi koholla muusta puhelimesta.

Muuten Nokian N73 onkin palvellut ihan kivasti 2,5 vuotta. Paitsi sama joystick-näppäin meni vähän rikki jo viime kesänä painui hieman alas, mutta toimi kuitenkin vielä) ja sekosi kokonaan joulun alla (painui kokonaan pohjaan), jolloin sain sen kuitenkin korjautettua ilmaiseksi takuuhuollossa. Silloin oli myös kätevästi lainassa toinen puhelin, jolla testasin yhtä Nokian kehitteillä ollutta ohjelmaa, joten ilman puhelinta ei tarvinnut elellä.

N73 taisi viihtyä joulun aikoihin huollossa pari viikkoa, eikä ollut puhettakaan että siksi aikaa olisi saanut tilalle jonkun varapuhelimen. Nyt takuu vain on mennyt umpeen, joten korjaus pitäisi varmaan maksaa itse. Taidan mielummin ostaa kokonaan uuden puhelimen, tällä kertaa sellaisen, jossa ei ole näppäimistä kohollaan olevaa joystickiä.

Tiistai-ilta meni mukavasti Tampereessa, tapasin muutaman tulevan opiskelukollegan ja useamman vanhemman, tuleva opiskelukollegan. Mukavia, reippaita ihmisiä. Oikeastaan niin reippaita, että tuntuu itsekin tulevansa reippaammaksi ja nohevammaksi ihmiseksi siinä seurassa. Hauskaa. Nyt on myös mukavampi aloittaa ensi viikolla opintonsa, kun tietää jo muutaman ihmisen eikä tarvitse mennä ihan tuntemattomaan joukkoon. Poistuin tapaamisesta kello 3:10 lähteneellä Paunun yöpikavuorolla Helsinkiin ja nukuin matkan suurelta osin, vaikka takana rämisikin joku mikroaaltouuni.

Kävin taas tutustumassa yhteen Opiskelijoiden vuokravälityksen ilmoittamaan vuokra-asuntoon Tampereella, nyt Tiiliruukinkadulla. Asuntohankinnalla alkaa hiljalleen olla enemmän kiire, joten olen hieman tinkinyt aiemmasta, nirsosta linjastani ja lähtenyt katsomaan hieman epämääräisempiäkin asuntoja. Tämä oli nyt ehkä jo turhankin epämääräinen: keskimääräistä sotkuisempi meininki, ja asunnossa oli omistajan vanhoja huonekaluja, joita ei saisi hävittää. Varastoon saisi kyllä siirtää. Putkiremontti olisi alkamassa ennen vuodenvaihdetta, mutta urakoitsija puuttuu vielä. Poislähtiessä näkyi, kun viereisessä asunnossa vanha täti kunteli partsilta että mitäs siellä naapurissa, eli tässä tarjolla olleessa asunnossa, oikein puhutaan.

Muuten tänään ei olekaan ollut suuresti ohjelmaa, lähdin Mikkelistä IC-junalla kello 11:08 kohti Pieksämäkeä, missä ehti hetken tallustella ja ottaa muutaman kuvan rautatieasemasta. Jatkoin matkaa 12:28 lähteneellä IC-junalla kohti Tamperetta. Molemmat matkat sujuivat kivasti tyhjässä, vanhassa ykkösluokan hyttiosastossa. Jyväskylän jälkeen onnistuin nukkumaankin osan matkasta mukavan kesäisissä matkatunnelmissa.

Tässä kesässä harmillisinta on ehkä ollut junamatkailun vähäisyys. Koska VR:n Lomapassi on nykyisin riistohintainen, opiskelija-alennukseton ja huonoehtoinen, ei ole tullut sitä enää hankittua. Viime kesänä voin maksattaa junamatkani valtiolla, mistä kiitos Suomen asevelvollisuusjärjestelmälle, mutta tänä kesänä olisi ostettava ilmeisesti kertalippuja joka matkalle. Toisaalta kun tänään istuin junassa mietin, miten ulkona on ihanan aurinkoinen ilma, mutta itse istun vain täällä sisällä. Nyt illalla taidan yrittää osua tapaamaan muutaman tulevan opiskelijan samalta alalta.

Käväisin viime torstaina (20.8.) ilmoittautumassa yliopistolla, ja nyt olen ihan virallisesti opiskelija Tampereen yliopistossa. Hassua, en olisi ehkä uskonut. Ilmoittautuminen tuntui jännittävältä käännekohdalta noin kaksi minuuttia, sitten se alkoi tuntua jo vähän vähemmän jännittävälta. Istuin muutaman tunnin uuden opiskelupaikkani aulan perukoilla kannettavan kanssa. Ei ollut aula liioilla pistorasioilla siunattu sekään, mutta perältä löytyi sentään pari pistoketta. Takana oli omituinen, tyhjä nurkkaus, jossa ilmeisesti sijaitsi ennen pankkiautomaatti. Tuolia tosin ei ollut, mutta siirsin sellaisen pistorasian kupeeseen kun ajattelin, että mulla on nyt tämän koulun opiskelijana oikeus moiseen.

Lähtiessä harhailin hieman ympäri yliopistoa, jottei kaikki olisi niin outoa koulun alkaessa ensi viikolla.

Kävin torstaina vilkaisemassa myös yhtä asuntoa, silloin Armonkalliolla. Viehättävää seutua pienine, kapeine katuineen. Asuntokin oli ihan miellyttävä, kaappitilaa olisi ollut paljon, mutta ikkunasta olisi näkynyt vain vastapäinen talo ja parkkipaikka. Ei siis oikein innostavaa. Jos näitä ei olisi edessä, näkyisi rautatielle. Tämä taas on ärsyttävää: asua niin lähellä rataa, mutta kuitenkin niin ettei sinne näe. Vuokratasot sentään ovat sangen siedettävät Helsinkiin verrattuna, tästä olisi saanut pulittaa 420 euroa kuussa, neliöitäkin oli sentään vaille 30.

Näyttöä odotellessa tuli jaariteltua toisen asunnonetsijän kanssa. Hän kertoi asuneensa aikanaan Nekalassa ja todenneensa kaupunginosan viehättävän ulkokuoren puistoineen ja puutaloineen pettävän, huumekauppaa riitti ja naapurikin jakeli tappouhtauksia. Nyt kaupunki kuulemma yrittää taas siistiä aluetta ja tyhjentää jotain ongelmataloa asukkaista. Kiinnostavaa, koska kävin viime viikolla katsomassa yhtä asuntoa Nekalasta, viehättävän puutalon yläkerrasta ja kaikki vaikutti silloin oikein viehättävältä. Sitä tosin en ottanut, matka keskustaan vei kävellen yli puoli tuntia ja asunto oli turhan pieni ja ikkunoitu sisäpihalle.

Armonkalliolta asemalle kävellessä suretti Tampereen ratapihan makasiinien purkutyömaa. Kauhistelin myös huomatessani, että myös aika röttelökunnossa olevien makasiinien lisäksi paikalta taidetaan purkaa myös muutama puinen, viehättävä asuintalo ja tiilinen toimistorakennus. Kaikki vanhoja, hienoja rautatierakennuksia. Paitsi ne makasiinit olivat kyllä jo parhaat päivänsä nähneet. Tilalle rakennetaan tietysti tylsiä lasibetonihökötyksiä, joita on jo maailma täynnä ja joissa kenelläkään ei ole varaa asua.

Kävin tutustumassa Taiteiden yön meininkiin, taisi olla jo peräti kolmas kerta. Kiasmalla skeittailtiin, sitä oli mukava katsella muutama tovi. Rautatieaseman edustalla Jeesus-bussi julisti tolkuttoman kovalla sanomaansa, sitä ei ollut kovinkaan mukavaa kuunnella yhtään tovia. Bussin viereen oli vielä pysäköity tyhjäkäynnillä jurnuttanut henkilöautokin, mikä ei oikein vaikuttanut miellyttävältä toiminnalta kyseisessä paikassa.

Ennen iltakymmentä vilkaisin Senaatintorin ilmapallotapahtumaa. Tai oikeastaan ensin vain yritin vilkaista, Aleksanterinkadun kautta torille oli vaivalloista päästä, joten kiersin Kauppatorin laidan kautta Katajanokan puolelle, mistä pääsikin katsomaan ilmapalloja ihan kätevästi. Joskaan eivät ne nyt hirveän päräyttäviä ehkä kuitenkaan olleet, mutta mukavia kuitenkin.

Aleksanterinkadulla oli tungosta. Mulla tosin ei ollut laukussa kuin omia kirjoituksia yhdessä lehtiössä sekä siideri ja kamera. Isompi kuva.

Ilmapalloshow. Ehkä pallot olisivat olleet näyttävämpiä jos olisi osunut aivan niiden alle ihmettelemään.

Paluumatka keskustasta Itä-Pakilaan sujui mukavasti: Linjan 64N aiempi bussi oli juuri täyttynyt kun tulin Rautatientorille, mutta sen perään ajoi heti lisäauto johon tuli vain kourallinen matkustajia. Se vielä ohitti aiemman, täyttyneen auton ja toi ensin perille.

Kesäkuun kuulumiset hieman myöhäisesti, statuspäivityksinä, joiden epäilen kenties jossain vaiheessa kaikkoavan. Olen muuten ollut vähän sitä mieltä etten ole tänä kesänä tehnyt oikein mitään, mutta eihän tämä nyt ihan siltä kuitenkaan näytä.

Yritän muuten keksiä tälle blogille jotain uutta nimeä, Onnelliset kohtaa alkoi jo kyllästyttää.

28.6.2009 11:00 – 14:03, siirtyminen IC73-junalla Helsingistä Mikkeliin, mukavasti taisi mennä koko matka sellaisessa vanhassa ykkösluokan hyttiosastossa.

27.6.2009 – Meikkis osallistui tapahtumaan PAX 09 -festivaali Alppipuistossa. Tosin enemmän pienen sosiaaliseeraamisen merkeissä, Pelle Miljoona kuului taustalla. Tämä oli se hauska tapahtumaviikonloppu, jolloin Helsinkiin saapuivat metallimusiikki-ihmiset (Tuska), homot (Pride) ja indie-ihmiset (Pitkä kuuma kesä Suvilahdessa. Kävinkin siellä hetken aidan takana kuuntelemassa Disco E:tä, mutta se oli sieltä kaukaa kuunneltuna vähän tylsää ja suuntasin sitten Kallioon ja Alppipuistoon.)

25.6.2009 klo 16:22 – Meikkis is hih-hop-fiiliksissä: Sitku alko näkee mitä räp on, ni hiphop haaveet haalistu niinku michael jäckson. (Tämä oli kyllä ihan sattumaa, kuuntelin Ruudolfia pitkästä aikaa. Seuraavana yönä Michael sitten taisi heittää lusikan nurkkaan.)

24.6.2009 klo 22:39 – Meikkis kuuntelee kun Donald-setä huutaa televisiossa! Miksiköhän sen muuten pitääkin huutaa koko ajan, kasvattaakohan se egoa?

23.6.2009 klo 16:42 – Meikkis pitää paltsun juusto-pinaattipiiraan, auringon, merenrannan ja kannettavansa kanssa. Ja taas niiden tyhmien muurahaisten. Hankintalistalle voisi laittaa piknikkivilttimäisen asian, ja seuraava kannettava voisi ehkä olla valkea. Se voisi aurinkoisella ilmalla olla tätä mustaa kivempi käyttää.

22.6.2009 klo 19:33 – Meikkis paltsuaa auringon, nurmikon ja kannettavan kanssa Kaivopuiston rannassa Ursinin kallioiden nurmikolla. Ja muurahaisten, yöks-yöks. Tässä mieli lepää kivasti kunhan unohtaa, että Iranissa tapetaan iihmisiä oikein joukolla ( http://www.flickr.com/photos/kurdistan4all/ ) ja että tätä maata johtaa dementoitunut, typeriä lässyttävä setä, jonka toimintaa ohjaa kepulaisten maakuntasheikkien joukko. Niin ja että niitä ihmisiä etsitään tapettavaksi Nokian toimittamilla systeemeillä. Mutta, vähänkö menee iso purjelaiva tuolla, tahdon isona ehkä tuollaisen!

17.6.2009 klo 16:51 – Meikkis kävi maakuntalehdessä pätemässä graffiti- ja blogiasioissa ja suostui vielä kuvaankin, vaikka oli ajatellut vakaasti kieltäytyä. Nyt kyllä hävettää kamalasti. Samalla tuli käytyä sen toimituksessa kätevästi, en ollut vielä aiemmin sitä nähnyt.

Tämän jälkeen reissasin Mikkelistä Pieksämäen, Tampereen ja Hämeenlinnan kautta Helsinkiin nähdäkseni sen Toijalassa olleen VR-tapahtuman jossa vaunuja oli tippunut kiskoilta. Tampereelta matka jatkui bussilla noin 21:10, turhan tiiviisti. Hämeenlinnassa tuli seurattua VR:n edustajien sekoilua jossa kukaan ei tuntunut tietävän mistään mitään. Lopulta olin Helsingissä noin 00:30 kun aikataulun mukaan siellä olisi pitänyt olla 22:36. Kiinnostava kokemus, minkä vuoksi tätä kautta reissasinkin, olisihan Mikkelistä päässyt Helsinkiin häiriöittä bussilla tai normaalilla Kouvolan kautta menevällä junallakin.

16.6.2009 klo 15:03 – Meikkis on maalla ja kuuntelee repeatilla Frederikin Titanicia. Vähänkö hauska biisi! Oisin ässä ainutkertainen!

13.6.2009 klo 11:58 – Meikkis Rantasalmella. Eilen syötiin paikallisessa thairavintolassa (varsin jännittävä) ja käytiin mökillä kääntymässä. Siellä kukkui käki, joka aina välillä unohti mitä se oli sanomassa. (Samalla käytiin visiiteillä Varkaudessa ja Savonlinnassa, minne aiotaan rakentaa typerä ohikulkutie pilaamaan kaupungin kauniita järvimaisemia).

11.6.2009 – Meikkis vaihtaa landespedeksi 8:41 lähtevällä Z-junalla ja Lahdessa edelleen Mikkeliin vievään pikavuorobussiin. Mummolaan. Eikä meikkis muuten voi ymmärtää tuota jalkapallohuliganismia (Suomi-Venäjä -ottelu Helsingissä). Miksei siitä nouse lainkaan samanlaista päpätystä kuin ituhippien kadunvaltauksista yms. touhuista? Koska jalkapallo ja kännissä & jalkapallon vuoksi tappelu ovat perinteisiä suomalaisia instituutioita?

8.6.2009 klo 14:47 – Meikkis sanoo tiedotusopin pääsykokeessa käytyään että helvetin helvetti noiden kaikkien ihmisten kanssa. Mutta nyt alkoi kesäloma, jee! Toivottavasti se myös loppuu joskus johonkin. (Pakenin kokeesta mahdollisimman rivakasti Tuomiokirkon puistoon istumaan aurinkoon läppärin kanssa, syömään suklaata ja jäätelöä ja miettimään Rubikin tahdissa, että mitä tekisin seuraavana vuonna.) “Ja ihan ok:sti meni, mutta olen aika varma ettei se riitä. Ne piirtelyt syö multa entistä enemmän pisteitä, joten muiden vastausten pitäisi olla tosi timanttista, eikä ne ole kuin “ihan kiva” -luokassa.”

Puistoistuminen oli muuten mukavaa, mutta ötököiden määrä on kyllä rasittava, yhden jättiöttiäisen hakkasin jo kengällä hengiltä, onneksi ei kukaan ole ihan naapurissa katsomassa. Joskus tulevaisuudessa edessä olevaa kannettavahankintaa ajatellen täytyy myöntää, että auringossa ja ulkokäytössä valkealla koneella olisi oma, merkittävä etunsa tähän mustaan verrattuna.

Tampereelta takaisin kohti Helsinkiä 19.37 lähteneellä R-junalla. Muistelin että viimeksi tässä junassa oli täyttä, mutta ehkä se oli joku pyhä. Ja istuinkohan jostain syystä toisessa päässä. Nyt viimeisessä osastossa on ainakin ollut mukavasti tilaa koko matkan. Tosin kannettavan akku loppui, samoin vesi. Söin Tampereella asematunnelin pizzeriassa, ihan mukava ja edullinen. Joskin aika roskaruokaa pitsakin on, ja kun sitä on vielä kerralla syötäväksi niin paljon. Ruuasta tallustelin vielä aseman pohjoispuolen makasiineille jotka luulen pian purettaviksi.

7.6.2009 klo 23:34 – Meikkis jännitti vaaleja vaikkei pitänytkään. Kivastihan näissä kävi. Joensuu on muuten edelleen kiva kaupunki: siellä vihreät nousi isoimmaksi puolueeksi.

6.6.2009 klo 13.15 – 14.00 meikkis kävi katsomassa Asa & Jätkäjätkät tapahtumassa Basso Festival Koffin puistossa. Asa räppäsi mm. pilven polttamisesta, puolipilvisessä ilmassa.

5.6.2009 klo 15:04 – Meikkis huomasi, että kaulaliina on paikallaan Suomen kesässä, muuten voi saada nuhan. (Ja kevyen nuhan vuoksi oli bussia mukavampi istua junassa. Joten kävin lukemisen merkeissä Lahdessa ja sieltä vielä Karjaalla.)

(Näinä väliin jäävinä päivinä olen käynyt lueskelun ohella Kauniaisissa, torkkunut muutamassa bussissa Espoossa, käynyt Suomenlinnassa, tutustunut Vantaalla Koivukylään [IMO vähän kauhea paikka] ja Peijaksen sairaalaan.)

2.6.2009 klo 20:25 – Meikkis ennakkoäänesti kello 19.59, tosin en ihan viimeisenä. Mutta nytpä on äänestetty. (Äänestin Postitalolla ja kiirehdin sieltä linjan 474 bussiin, jossa lueskelin vähän ja kävin katsomassa maaseutu-Vantaata Katriinan sairaalalla.)

1.6.2009 klo 19:13 – Meikkis osti ilosaarilipun ja Asan uuden levyn, hih. Kävi myös lukemassa meren rannalla. (Olin muuten sitä mieltä, että en lukenut meren rannalla mutta näköjään olen muistanut väärin. Tämä lienee tapahtunut Kaivopuiston rannassa. Asan levy on ollut vähän pettymys ehkä, joskin se lienee hieman välikausityyppinen julkaisu muutenkin.)

Pari tuntia sitten naureskelin vielä koulussa, kun Etelä-Suomen Sanomista oli kyselty jostain apteekista, että onko niillä jo myyty aiempaa enemmän hengityssuojaimia. No, ei ollut, tietenkään, miten se nyt täällä liikuttaisi jos Meksikossa köyhät ja huonon terveydenhuollon piirissä olevat ihmiset kuolevat johonkin epidemiaan.

Mutta mukavan Z-junamatkan (16:17, oli harvinaisen täyttä) alkaa liikuttaa, kun Hesarin haastattelema apteekki taas kertoo hengityssuojainten ja desinfiointiaineiden menekin jo kasvaneen niin, että ne ovat hetkittäin jo loppuneet. Tamiflutakin on mennyt Yliopiston apteekeissa eilen enemmän kuin koko alkukuun aikana yhteensä. Mikä on sikälikin jännä asia, että sehän on reseptilääke eikä sitä voi kuka tahansa käydä ostamassa tuosta vaan.

Eihän nykyisin kieltämättä vaadita pisaratartuntaepidemian leviämiseen juuri mitään. Kuljen joka päivä Helsingin rautatieasemalla ja Rautatientorilla, minne tulee vielä suora bussilinjakin lentoasemalta. Siellä kun joku sikaturisti aivastelee ovenkahvoihin, ja minä kahvaan koskettuani hankaan nenääni, niin johan siitä voi vaikka mikä epidemia tarttua. Tällainen hysterisointi olisi paljon helpompi unohtaa, jos liikkuisi pienemmällä alueella eikä juuri täällä, mistä vipeltää päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Nyt mietin jo itse, että pitäisikö mennä ostamaan joku hengityssuojain kun eihän ne maksa paljoa, ja jos Suomessa havaintaan ensimmäinenkin tartunta, loppuvat ne heti. Vaikka tällainen on tietysti selkeästi massahysteeristä pöpötystä, mutta toteaahan WHO:kin jo YLEn uutisissa, ettei epidemian leviämistä enää voi estää.

Tavallaan olisi kyllä siistiä olla  se ensimmäinen, joka vetäisee hengityssuojaimen päähänsä. Voisi sitten olla tyytyväinen kuinka minä olin ensimmäinen, joka suojautui. Tai todennäköisemmin olisi aikanaan myönnettävä, että minä olin se, joka oli ensimmäisenä lietsomassa paniikkia tarpeettomasti ja edesautoin kaatopaikkojen täyttymistä desinfiointiaineista ja hengityssuojuksista.

Ehkä käyn ostassa jotain desinfiointipyyhkeitä. Niille on aina muutakin käyttöä, niillä voi pyyhkiä pölyjä ja naamaansa ihan muutenkin vaan, joten tätä ei lasketa vielä hysterian alueelle millään tavalla.

Äh, kun tässä tuli ihan unohdettua kaikki iloiset asiat. Kun saavuin mainitulta Z-junalta, alkoi Helsingin asemalla samalla hetkellä poliisisoittokunnan konsertti. Oikein komeaa musiikkia oli. Voisivat konsertoida siellä myös joskus viikonloppuöisin, rauhoittaisi varmasti meininkiä.

Flickrissä viestiteltiin muutama viikko sitten, että joitain kuviani on käytetty London Bridge Festivalin nettisivuilla. Oikein nättien kuvien joukossa vielä olivat. Tässä mielessä kuvien lisensointi Creative Commonsilla on kätevää: muutenhan mikään mun ottama kuva ei päätyisi tällaiseen käyttöön.sile

Nousin aamulla Tikkurilasta kello 8:55 lähteneeseen Z-junaan, kuten usein tapanani on, ja istahdin Sm4-junan ensimmäiseen osastoon, kuten lähes aina. Yleensäkin junassa matkustaa virallisen ja tärkeän näköisiä setiä ja tätejä, mutta nyt vastapäätä, käytävän toisella puolella istunut täti näytti tavallistakin virallisemmalta ja tärkeämmältä.

Keravan jälkeen olinkin jo keksinyt, että tärkeä täti näyttää ihan Liisa Jaakonsaarelta, mikä varmistuikin tämän vastatessa puhelimeen. En alkanut puhelunsa sisältöä analysoimaan mutta jotenkin tuntui, että siinä on selvästi täti paikallaan, ja parhaansa mukaan yrittää luotsata Suomen asioita kuntoon.

Liisalla on muuten erittäin tyylikkäät kotisivut ja blogi, jossa saa oikein kommentoidakin. Blogissaan julkisen keskustelun sallivat kansanedustajat lienevät edelleen harvinaisuus. Jospa äänestäisikin eurovaaleissa Jaakonsaarta, kun tästä huokui sellaista yhteisten asioiden parlamentaarisen hoitamisen tunnelmaa. Ryhdyin jo Twitterissä hänen seuraajakseen.

Luettavaa:
- Super Jannen keikkaraportti Mikkelistä. On muuten kiva kun räppärillä on blogi, muillakin saisi olla.
- Vuosi ilman roskista -blogi, jossa nimensä mukaisesti yritetään elää vuosi ilman roskista.
- Heon (Hgin kristillinen kansanopisto tjsp.) nettilehdessä oli ainakin pari juttua skeittaajajuttua.
- Typerä kuva tästä ajasta: mainosjulisteessa oleva piippu korvataan propellilla, koska lapset ja v*ttu kaikkihan alkavat heti polttaa piippua, jos jossakin satuvat näkemään kuvan sellaisesta.

Keksin taas uuden kriteerin tulevia asuntohankintojani ajatellen: olisi tosi kiva, jos ikkunasta näkyisi skeittipaikalle! Lisäksi olisi kiva, jos näkyisi raitiovaunuja, junia tai vähintään busseja. Ja tietysti olisi kiva olla jollain keskeisellä, dynaamisella paikalla.

Harmi, ettei täältä Lasipalatsista taida saada asuntoja, tämähän muuten täyttäisi jo melkein kaikki nuo kriteerit. Paitsi junien sijaan näkyy vain rautatieasema. Ja tuolla sitä taas Kiasman edessä nuoriso skeittailee niin iloisen ja yritteliään näköisnä.

Kävin päivällä hakemassa pysyvän ajokortin, ja nyt autolla saa huristella vuoteen 2056 saakka, ellei tötöile jotain liikenteessä oikein kunnolla. Ja toisin kuin luulin, lukee uudessakin ajokortissa vielä Mikkelin poliisilaitos Helsingin sijaan.

Pitäisi pohdiskella taas vakavasti tulevaisuutta ja ehkä haeskella joihinkin kouluihin. Ehkä pitäisi hankkiutua johonkin pitkäkestoiseen opiskelupaikkaan jo ihan siksi, ettei tätä samaa asiaa tarvitsisi miettiä joka hemmetin kevät. Vaikka onhan tämä ongelma tähänkin asti aina jollakin tavalla ratkennut. En vain jaksaisi edes aloittaa taas taas pohdiskelua siitä, mitä haluaisin tehdä isona. Tai siis vanhempana, tuskin musta paljoakaan tämän isompaa tulee.