Merkinnät ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen. Tule sinäkin. Tilaa myös uusi syöte.
|
Merkinnät ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen. Tule sinäkin. Tilaa myös uusi syöte. Pari tuntia sitten naureskelin vielä koulussa, kun Etelä-Suomen Sanomista oli kyselty jostain apteekista, että onko niillä jo myyty aiempaa enemmän hengityssuojaimia. No, ei ollut, tietenkään, miten se nyt täällä liikuttaisi jos Meksikossa köyhät ja huonon terveydenhuollon piirissä olevat ihmiset kuolevat johonkin epidemiaan. Mutta mukavan Z-junamatkan (16:17, oli harvinaisen täyttä) alkaa liikuttaa, kun Hesarin haastattelema apteekki taas kertoo hengityssuojainten ja desinfiointiaineiden menekin jo kasvaneen niin, että ne ovat hetkittäin jo loppuneet. Tamiflutakin on mennyt Yliopiston apteekeissa eilen enemmän kuin koko alkukuun aikana yhteensä. Mikä on sikälikin jännä asia, että sehän on reseptilääke eikä sitä voi kuka tahansa käydä ostamassa tuosta vaan. Eihän nykyisin kieltämättä vaadita pisaratartuntaepidemian leviämiseen juuri mitään. Kuljen joka päivä Helsingin rautatieasemalla ja Rautatientorilla, minne tulee vielä suora bussilinjakin lentoasemalta. Siellä kun joku sikaturisti aivastelee ovenkahvoihin, ja minä kahvaan koskettuani hankaan nenääni, niin johan siitä voi vaikka mikä epidemia tarttua. Tällainen hysterisointi olisi paljon helpompi unohtaa, jos liikkuisi pienemmällä alueella eikä juuri täällä, mistä vipeltää päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Nyt mietin jo itse, että pitäisikö mennä ostamaan joku hengityssuojain kun eihän ne maksa paljoa, ja jos Suomessa havaintaan ensimmäinenkin tartunta, loppuvat ne heti. Vaikka tällainen on tietysti selkeästi massahysteeristä pöpötystä, mutta toteaahan WHO:kin jo YLEn uutisissa, ettei epidemian leviämistä enää voi estää. Tavallaan olisi kyllä siistiä olla se ensimmäinen, joka vetäisee hengityssuojaimen päähänsä. Voisi sitten olla tyytyväinen kuinka minä olin ensimmäinen, joka suojautui. Tai todennäköisemmin olisi aikanaan myönnettävä, että minä olin se, joka oli ensimmäisenä lietsomassa paniikkia tarpeettomasti ja edesautoin kaatopaikkojen täyttymistä desinfiointiaineista ja hengityssuojuksista. Ehkä käyn ostassa jotain desinfiointipyyhkeitä. Niille on aina muutakin käyttöä, niillä voi pyyhkiä pölyjä ja naamaansa ihan muutenkin vaan, joten tätä ei lasketa vielä hysterian alueelle millään tavalla. Äh, kun tässä tuli ihan unohdettua kaikki iloiset asiat. Kun saavuin mainitulta Z-junalta, alkoi Helsingin asemalla samalla hetkellä poliisisoittokunnan konsertti. Oikein komeaa musiikkia oli. Voisivat konsertoida siellä myös joskus viikonloppuöisin, rauhoittaisi varmasti meininkiä. Flickrissä viestiteltiin muutama viikko sitten, että joitain kuviani on käytetty London Bridge Festivalin nettisivuilla. Oikein nättien kuvien joukossa vielä olivat. Tässä mielessä kuvien lisensointi Creative Commonsilla on kätevää: muutenhan mikään mun ottama kuva ei päätyisi tällaiseen käyttöön.sile Nousin aamulla Tikkurilasta kello 8:55 lähteneeseen Z-junaan, kuten usein tapanani on, ja istahdin Sm4-junan ensimmäiseen osastoon, kuten lähes aina. Yleensäkin junassa matkustaa virallisen ja tärkeän näköisiä setiä ja tätejä, mutta nyt vastapäätä, käytävän toisella puolella istunut täti näytti tavallistakin virallisemmalta ja tärkeämmältä. Keravan jälkeen olinkin jo keksinyt, että tärkeä täti näyttää ihan Liisa Jaakonsaarelta, mikä varmistuikin tämän vastatessa puhelimeen. En alkanut puhelunsa sisältöä analysoimaan mutta jotenkin tuntui, että siinä on selvästi täti paikallaan, ja parhaansa mukaan yrittää luotsata Suomen asioita kuntoon. Liisalla on muuten erittäin tyylikkäät kotisivut ja blogi, jossa saa oikein kommentoidakin. Blogissaan julkisen keskustelun sallivat kansanedustajat lienevät edelleen harvinaisuus. Jospa äänestäisikin eurovaaleissa Jaakonsaarta, kun tästä huokui sellaista yhteisten asioiden parlamentaarisen hoitamisen tunnelmaa. Ryhdyin jo Twitterissä hänen seuraajakseen. Luettavaa: |
||
|
Copyright © 2010 OK? - All Rights Reserved |
||