Paras aika vuodesta

Eilen oli harvinaisen mukava päivä. Aamulla aurinko paistoi ja kuuntelin Aleksi Ojalaa ja Reginaa matkalla Lahteen. Kuten se paistaa nytkin, ja kuten nytkin, kuuntelen taas Reginaa ja Aleksi Ojalaa ja istun sillä puolella junaa, mihin aurinko paistaa ja josta voi katsoa kun juna ajaa kaikista autoista ohi.

Olen muutenkin alkanut taas oikein nauttia näistä junamatkoista, ehkä siksi että junan ikkunastakin on mukava katsoa kevätauringon paistetta. Ja koska Spotify toimii välimuistilla, voi aiemmin kuuntelemiaan biisejä kuunnella junamatkoillakin ilman katkoksia.

Kaikkea eilen tapahtunutta tosin ei voi tänään toistaa, en esimerkiksi aio pitää toista esitelmää kaneista. Vaikka se menikin yllättävän mukavasti kun otetaan huomioon, kuinka vähän pidän minkäänlaisten esitelmien pitämisestä. Oikeastaan oli jopa ihan mukavaa, kun pääsi vauhtiin. Ja olin varautunut mahdolliseen mokailuuni laittamalla esitykseni loppuun tämän hassun videon kaneista. Hauska video lopussa kun saa kuulijat unohtamaan puhujan mahdolliset tötöilyt.

Eilisen Metrossa oli muuten hauska aukeama: toisella sivulla kerrottiin, kuinka viinan hinta nousee taas. Naapurissa Viking Line mainosti 10 euron hintaisia äkkilähtö-päiväristeilyjä Tallinnaan. Pian taitaa taas olla kaljakärryille entistä enemmän kysyntää. Viron kansantalous kiittää, tosin ympäristö ei koska laivoilta tulee tietääkseni enemmän päästöjä kuin lentämisestä.

Np. Regina – Paras aika vuodesta

Back on the MF street

Disco Ensemble tiedottaa Myspacessa julkaisevansa huhtikuussa uuden EP:n, Back on the MF streetin. Siinä on peräti kolme biisiä, joita en muista kuulleeni, vain Alpsin olen joskus tavannut keikalla. Nuo remixit voisi turhana levyntäytteenä jättää vaikka pois.

Latasin eilen Spotifyn ja osuin kuuntelemaan se kautta Pete Parkkosen uutta levyä. Ja vaikka minä olen innokkaasti DE:tä kuunnellut, on Pete kuuntelemisen lisäksi opetellut imitoimaan Miikkan laulutapaa. Perjantain automatkalla Kouvolasta Lahteen ihmettelin, kun radiosta tuli ihan DE:ltä kuulostanut biisi. Se osoittautui sitten Parkkosen Girl In A Uniformiksi, mikä jotenkin on ärsyttävää.

Mutta kukapa tästä voisi suuresti suuttua, kun Pete näyttää ihan ihmiseksi muuttuneelta koiranpennulta, eikä sellaiselle kukaan voi olla vihainen vaikka se pissaisi lattialle. Tai matkisi Miikkaa.

Rubik aikoo näköjään myös lykätä uuden, ilmeisen kokopitkän, Dada Banditsiksi nimetyn levyn ulos huhtikuun alussa. Sekin on varmaan ostettava, kuuntelin muutama viikko sitten Rubikin People Go Missing -ep:tä pitäen muutamasta biisistä ja sellaisesta kepeästä, hieman surullisesta tunnelmasta.

Aiempi ympäristöheräämiseni ei näköjään ollut kovin pitkäkestoista, kun suunnittelen jo levyostoksia. Toisaalta parempihan ne levyt on hankkia kuunneltavaksi ennen maailmanloppua kun vielä ehtii.