Kävin taas tutustumassa yhteen Opiskelijoiden vuokravälityksen ilmoittamaan vuokra-asuntoon Tampereella, nyt Tiiliruukinkadulla. Asuntohankinnalla alkaa hiljalleen olla enemmän kiire, joten olen hieman tinkinyt aiemmasta, nirsosta linjastani ja lähtenyt katsomaan hieman epämääräisempiäkin asuntoja. Tämä oli nyt ehkä jo turhankin epämääräinen: keskimääräistä sotkuisempi meininki, ja asunnossa oli omistajan vanhoja huonekaluja, joita ei saisi hävittää. Varastoon saisi kyllä siirtää. Putkiremontti olisi alkamassa ennen vuodenvaihdetta, mutta urakoitsija puuttuu vielä. Poislähtiessä näkyi, kun viereisessä asunnossa vanha täti kunteli partsilta että mitäs siellä naapurissa, eli tässä tarjolla olleessa asunnossa, oikein puhutaan.
Muuten tänään ei olekaan ollut suuresti ohjelmaa, lähdin Mikkelistä IC-junalla kello 11:08 kohti Pieksämäkeä, missä ehti hetken tallustella ja ottaa muutaman kuvan rautatieasemasta. Jatkoin matkaa 12:28 lähteneellä IC-junalla kohti Tamperetta. Molemmat matkat sujuivat kivasti tyhjässä, vanhassa ykkösluokan hyttiosastossa. Jyväskylän jälkeen onnistuin nukkumaankin osan matkasta mukavan kesäisissä matkatunnelmissa.
Tässä kesässä harmillisinta on ehkä ollut junamatkailun vähäisyys. Koska VR:n Lomapassi on nykyisin riistohintainen, opiskelija-alennukseton ja huonoehtoinen, ei ole tullut sitä enää hankittua. Viime kesänä voin maksattaa junamatkani valtiolla, mistä kiitos Suomen asevelvollisuusjärjestelmälle, mutta tänä kesänä olisi ostettava ilmeisesti kertalippuja joka matkalle. Toisaalta kun tänään istuin junassa mietin, miten ulkona on ihanan aurinkoinen ilma, mutta itse istun vain täällä sisällä. Nyt illalla taidan yrittää osua tapaamaan muutaman tulevan opiskelijan samalta alalta.
Käväisin viime torstaina (20.8.) ilmoittautumassa yliopistolla, ja nyt olen ihan virallisesti opiskelija Tampereen yliopistossa. Hassua, en olisi ehkä uskonut. Ilmoittautuminen tuntui jännittävältä käännekohdalta noin kaksi minuuttia, sitten se alkoi tuntua jo vähän vähemmän jännittävälta. Istuin muutaman tunnin uuden opiskelupaikkani aulan perukoilla kannettavan kanssa. Ei ollut aula liioilla pistorasioilla siunattu sekään, mutta perältä löytyi sentään pari pistoketta. Takana oli omituinen, tyhjä nurkkaus, jossa ilmeisesti sijaitsi ennen pankkiautomaatti. Tuolia tosin ei ollut, mutta siirsin sellaisen pistorasian kupeeseen kun ajattelin, että mulla on nyt tämän koulun opiskelijana oikeus moiseen.
Lähtiessä harhailin hieman ympäri yliopistoa, jottei kaikki olisi niin outoa koulun alkaessa ensi viikolla.
Kävin torstaina vilkaisemassa myös yhtä asuntoa, silloin Armonkalliolla. Viehättävää seutua pienine, kapeine katuineen. Asuntokin oli ihan miellyttävä, kaappitilaa olisi ollut paljon, mutta ikkunasta olisi näkynyt vain vastapäinen talo ja parkkipaikka. Ei siis oikein innostavaa. Jos näitä ei olisi edessä, näkyisi rautatielle. Tämä taas on ärsyttävää: asua niin lähellä rataa, mutta kuitenkin niin ettei sinne näe. Vuokratasot sentään ovat sangen siedettävät Helsinkiin verrattuna, tästä olisi saanut pulittaa 420 euroa kuussa, neliöitäkin oli sentään vaille 30.
Näyttöä odotellessa tuli jaariteltua toisen asunnonetsijän kanssa. Hän kertoi asuneensa aikanaan Nekalassa ja todenneensa kaupunginosan viehättävän ulkokuoren puistoineen ja puutaloineen pettävän, huumekauppaa riitti ja naapurikin jakeli tappouhtauksia. Nyt kaupunki kuulemma yrittää taas siistiä aluetta ja tyhjentää jotain ongelmataloa asukkaista. Kiinnostavaa, koska kävin viime viikolla katsomassa yhtä asuntoa Nekalasta, viehättävän puutalon yläkerrasta ja kaikki vaikutti silloin oikein viehättävältä. Sitä tosin en ottanut, matka keskustaan vei kävellen yli puoli tuntia ja asunto oli turhan pieni ja ikkunoitu sisäpihalle.
Armonkalliolta asemalle kävellessä suretti Tampereen ratapihan makasiinien purkutyömaa. Kauhistelin myös huomatessani, että myös aika röttelökunnossa olevien makasiinien lisäksi paikalta taidetaan purkaa myös muutama puinen, viehättävä asuintalo ja tiilinen toimistorakennus. Kaikki vanhoja, hienoja rautatierakennuksia. Paitsi ne makasiinit olivat kyllä jo parhaat päivänsä nähneet. Tilalle rakennetaan tietysti tylsiä lasibetonihökötyksiä, joita on jo maailma täynnä ja joissa kenelläkään ei ole varaa asua.
